On sanottu, että ortodoksinen kirkko ilman luostareita on vailla sydäntään. Luostarit, joissa jatkuvasti rukoillaan langenneen maailman puolesta, ovat itsestään selvä osa ortodoksisen kirkon elämää. Luostarilaitos on vuosisatojen myöta vaikuttanut voimakkaasti ortodoksisuuden hengelliseen ja liturgiseen ilmaisuun.
Luostarikutsumukseen vastaaminen ei tarkoita maailmasta pakenemista, vaan tuhlaajapojan tavoin takaisin kotiin löytämista. Eräs ortodoksisen kirkon suurista opettajista, Konstantinopolin piispa Johannes Krysostomos, kirjoitti: ” Hae ovea sielusi sisimpään huoneeseen, niin löydät portin Jumalan valtakuntaan.” Pyhä Efraim Syyrialainen opetti, että Jumala luodessaan ihmisen sijoitti koko valtakuntansa syvimmälle hänen sisimpäänsä, ja että ihmisen suuri elämäntehtävä on löytää tämä salainen aarre. Luostareissa kilvoittelevat munkit ja nunnat ovat vihkineet elämänsä täydellisesti Jumalan palvelemiseen. He ovat jatkuvalla sielunsisäisellä pyhiinvaelluksella.
Luostarit ovatkin ortodokseille tärkeitä ja rakkaita matkakohteita. Athos-vuoren munkkitasavalta kaksinekymmenine luostareineen on tunnettu ympäri maailmaa, ja Suomessa sekä Valamon munkkiluostari, että Lintulan nunnaluostari ottavat vastaan vieraita.