Kirkkovuoden kierrossa on neljä pitkää paastonaikaa. Niiden lisäksi keskiviikot ja perjantait ovat yksittäisiä paastopäiviä läpi kirkkovuoden. Paastokaudet poikkeavat toisistaan pituutensa, syvällisyytensä ja liturgisen merkityksensä perusteella. Niiden tarkoituksena on valmistaa uskovia edessä olevaan juhlaan.
Joulun edellä on joulupaasto, joka valmistaa Kristuksen syntymäjuhlan vastaanottamiseen. Apostolien paastossa, joka alkaa viikon kuluttua helluntaista, valmistaudutaan kunnioittamaan ja ylistämään suurimpia apostoleja, Pietaria ja Paavalia. Kirkkovuoden viimeinen paasto, kaksi elokuun ensimmäistä viikkoa, johdattelee meitä Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaan.
Paaston ajoista tärkein on pääsiäisen edellä vietettävä pyhä ja suuri paasto. Pääsiäinen on alkujaan kirkon suuri kastejuhla. Pääsiäisen vietto on muistuttamassa meitä omasta kasteestamme ja suuren paaston aika voi olla meillekin eräänlainen kertauskurssi uskon lähteille.
Paastonaikana on mahdollista arvioida omaa elämäänsä, asettaa asiat uuteen arvojärjestykseen. Silloin vältetään lihaa ja meijerituotteita ravinnossa, mutta paasto ei ole itsetarkoitus, vaan keino hiljentymiseen ja itsensä rakentamiseksi. Se on tie ja väline pääsiäisen ilon saavuttamiseksi ja kokemiseksi.